Hevoset Suomessa

Hevosia on ollut Suomessa jo esihistoriallisella ajalla ja rautakaudella hevonen oli jo ihmisen käytössä. Suomalaisista hevosista nykyään noin 20 000 on suomenhevosia, 25 000 lämminverisiä ravureita ja 20 000 ratsuhevosia ja 10 000 ponia. Suomalaisten hevosten käyttö työajossa metsätöissä ja maanmuokkauksessa on nykyään melkein olematonta.

Hevonen ja Suomi historiassa

Tavallisella suomalaisella kansalla ei ollut varaa hevoseen. Hevonen oli aateliston ja armeijan käytössä ja tavallisella kansalla oli ajo- ja työeläimenä sitten yleensä härkä, jos nyt jotain oli edes. Hevoskauppaa käytiin Suomen alueella varmuudella jo 1200-luvulla ruotsalaisten kauppiaiden tuodessa Suomeen hevosia ja 1500-luvulla Karjalassa kasvatettiin hevosia enemmänkin vientiin jopa siinä mittakaavassa, että vuonna 1520 Kustaa Vaasa kielsi suomalaisten hevosten rahtaamisen Lyypekkiin viennin määrän vuoksi.

Hevosrodut Suomessa

Suomen yleisin yksittäinen hevosrotu ja samalla ainoa suomalainen hevosrotu on suomenhevonen. Se on yleishevonen. Suomenhevonen on täysin Suomessa kehitetty ratsu- ja työhevonen, jota pidetään yhtenä maailman nopeimmista ja monipuolisimmista kylmäveriroduista, vaikka sen luokittelu aidoksi kylmäveriseksi on kiistanalainen, se nimittäin voidaan ryhmitellä myös raskaaksi lämmin veriseksi. Vaikka Suomessa on hevostaloutta ollut jo 1200 luvulta lähtien, suomenhevosen kantakirja perustettiin vasta vuonna 1907. Suomen maatalouden koneellistuminen ja ratsuväen lakkauttaminen romahdutti suomalaisen suomenhevonen kannan yli 400 000 hevosesta nykyiseen noin 20 000 hevoseen. Nykyaikainen suomenhevonen säilyy kuitenkin perinteisen raviurheilukäytön sekä monipuolisten ratsuominaisuuksiensa ansiosta.

Liikenne

Juhana III antoi vuonna 1587 määräyksen rakennetaan maanteitä ja Hämeen härkätie oli Suomen ensimmäinen valtatie Turusta Hämeenlinnaan. Tästä seurauksena ensimmäinen Suomen hevosajoneuvoja valmistanut tehdas sijaitse Uskelassa, Varsinais-Suomessa. Vaunut olivat aateliston ja papiston sekä kauppiaiden käyttöön, tavallinen kansa ei saanut edes valmistaa niitä, saatikka sitten käyttää. 1600-luvun tiet olivat ratsuille, mutta jo 1700-luvulla tiet olivat parantettu niin että niillä voitiin ajaa kärryillä. Ranskassa kehiteltiin siihen aikaan kiesit ja sieltä kieset levisivät ympäri Eurooppaa ja Suomeen Ruotsin kautta. Ajoneuvoja alettiin Suomessa valmistaa tietyillä alueilla. Hämeessä kärryjä valmistettiin Hauholla ja Tuulosessa, Karjalassa Valkjärvellä ja Liperissä, Pohjanmaalla ensin Närpiössä ja Ylimarkussa. 1800-luvulla kärryjä tarvittiin jo niin paljon, että valmistus levisi maaseudulle saakka ja 1800-luvun puolivälissä kärryjen korit pienenivät ja jousitus parani. Metalliteollisuus alkoi tuottaa halvalla ohutta ja kestävää teräslistaa kärrynjousiksi. 1850-luvun jälkeen kärryt levisivät myös talonpojille. 1880-luvulla kärryjen valmistus oli Suomessa jo niin hyvässä mallissa, että niitä vietiin Ruotsiin ja Venäjälle.